Kaksivitoset ohitettuani jotain tapahtui. Ostin kerän harmaata seiskaveikkaa ja nelosen metallipuikot. Ekat sukat, jotka muistuttivat lähinnä möykkymäisiä tossuja, valmistuivat tyytyväisen ähinän saattelemina. Kantapäätä tein harjoitussukkiini ensin omin kummallisin versioin, kunnes älysin kurkata vyötteen toiselle puolelle ja lukea ohjeet. Siitä se lähti.
Nyt neulon oikeastaan aina. Pipoa isompaa en tosiaan ole saanut työn alle. Yksi syy lienee, että haluan saada työt nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Nytkin kesken on violetit lapaset tyttärelle Gjestalin Maija-langasta ja vihreät unisukat Dropsin Alpakkalangasta. Laatikossa pölyttyneet muoviset joulukuusen pallot saivat slipoverit ylleen ja johan taas kelpasi kuuseen ripustaa.
Tietokonepöydällä on kerä harmaata, paksua kaksisäikeistä villalankaa ja nelosen bambupsukkapuikot. Mitähän sitä keksisi?
(Tilanne pöydällä muuttui. Tilalle tuli Novitan tummansininen huopanen ja vastaava harmaa anonyymikerä kera kasin bambuneulepuikot. Rakkaan opiskelijan posket pitäisi saada pakkaselta suojaan!)
Olen neulahuovuttanut jonkun verran ja tehnyt myös Tilda-elukoita lahjaksi läheisille. Kaapissa odottaa lahjaksi saatu retrosaumuri ja suuri pitsinypläyskehikko tykötarpeineen! Hui! Siihen on vielä matkaa. Joitakin vaatteita olen ommellut lapsille ja lasten nukeille. Action Man kaipaa camotelttaa, jonka suunnittelu ja toteutus on vielä vähän vaiheessa. Kankaita minulla on hyllytolkulla. Suurin osa kirppareilta hankittuja. Langoille on oma kaappi ja ne ovat hyvin houkuttavasti näköetäisyydellä alati. Langoistakin yli puolet olen saanut lahjaksi. Kyllä siitä muutamat sukat saa kutoa, että vajuu edes pienesti tuo keko.
Tällaiset pökät täräytin kirppiskankaista vanhojen housujen mallilla. Pehmeätä ja trendikästä verouria piiitkillä resoreilla. Vaatteen saaja piti kovasti. Paras palaute!
Näyttää aika hienolta.
VastaaPoista