Mietin ensin, että taidan tehdä uuden blogin ja alkaa sinne päivittää nuita hevoshommia. Mutta mitäpä sitä tätä unohtamaan. Sandbergin täti se puuhaa edelleen näitäkin hommia. Ostin syksyllä hevosen. Upean Appaloosan ostinkin. Hyvästä suvusta, luotettavan ihmisen kasvattama ja vielä luotettavamman laittelema. Onhan se ollut opettelua ryhtyä hevostelemaan urakalla. Ei sitä lapsena tajunnut, mikä vastuu äidillä hevosista oli. Kunhan itte vaan ratsasteli ja puuhaili pääasiassa mukavia juttuja. Nykyään pelottaakin paljon enemmän. Tai mitään enemmän. Ei sitä teininä pelottanut. Kaikesta vastuusta huolimatta tää on jännittävä matka. Pienin askelin mennään eteenpäin. Jos sitä ens kesänä jotakin karjahommia...

Heppa asuu läheisellä yksityistallilla täyshoidossa. Olen erittäin tyytyväinen tallin toimintaan. Tytär käy ohjatuilla tunneilla tallin hevosilla oman lisäksi. Tallikissa Kerttu on rakkauttta pullollaan ja hyppäsi kuvaan mukaan.

Käsitöitä tulee tehtyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä hippipipo Norosta ja tytölle sukat Stepistä. Valmiiksi kun tulivat, hujahtivat heti jalkaan,eikä ehtinyt kuvata.

Ihanaa joulua sinulle!

Vaikka mitä

Pikkuloma tuli ja meni. Mukavaa oli. Veimme kuormallisen lasten huonekaluja uudelle omistajalle matkassamme. Hyvään kotiin pääsi pienten vanhat sängyt ja piirustuspöytä tuoleineen. Koivuiset huonekalut kestävät lapsoselta toiselle.

Desingmuseo nähty. Ristiriitainen olo. Siellä oli paljon mielenkiintoista. Funktionaalisuus ja kaunis arki. Siinä suosikkini. Olisin odottanut jotakin.. runsaanpaa, täyteläisempää. Olisin halunnut nauttia itseni ähkyyn silmilläni, kuin lähiön pitsapaikassa. Herkullista mättöä, ettei autoon taivu. Kasoittain emalia, kivitavaraa ja lasia.. Nyt oli sieviä perinnekattauksia. Sellaisia kuin on kahdeksankytluvun juhlatiloissa. Meetvursti-tomaatti-ruisleipää ja lohileipä majoneesiruusukkeella. Oli siellä paljon ja kannattaa käydä. Ehdottomasti. Kuvaaminen oli kielletty, joten se siitä.

Muutaman kuvan nappasin aurinkoisesta Jyväskylästä, joka näytti ihanan kotikaupunkimaiselta kaikessa vihreydessään.

Poikkesin taidemuseossa ostamassa postikortteja. Käväisin kattomassa alakerran tilan, jossa oli pohjoismaista taidetta. Perjantaisin pääsee ilmaiseksi sisään.

Olen ottanut erilaisia kuvia. Pohdin bloggaamista. Aloitin tämän oikeastaan viestittääkseni sukulaisille ja läheisille rempan etenemistä. Remppa oli kiireinen, enkä ole vieläkään saanut laitettua kuin saunakuvia esille. Itse saan seuraamistani blogeista elämänmakuisia ajatuksia elämiseen ja sisustamiseen, unohtamatta ihania neulejuttuja. Aika tarkoin seuraan tapaa kirjoittaa ja kaihdan epäaitoa.

Mitä voisin antaa itse. Niitä kuvia. Tällaista on meillä. Jostain kuvakulmasta. Toisesta saattaisi näkyä kori pursuilemassa puhdasta pyykkiä. Kodinhoitohuone? Ei vanhassa talossa sellaista ole. Ainakaan vielä. Ideoita, jotakin uutta ja vanhaa ja lainattua ja niin edelleen. Ripaus keltaista.

Tein aikuisten iltapalan jämistä. Perussämppäritaikinan väliin mozzaa, jauhelihan loput, salamia, silputtua sipulia, valkosipulia, jalapenoja sekä yrttisuolaa. Maistui.

Mummulasta tuli sattumalta vastaan Aallon kolmijalkainen jakkara sekä aika makea Iskun tuoli. Siinä on jotain hyvin Saarismaista muotoilua.

Ja sitten.. Kävin ensimmäisen kerran ikinä huutokaupassa. Mikä kokemus! Kunnon markkinameininki. Yritän jäsennellä kokemaani ja palaan siihen tarkemmin. Mukaan tarttui jonkin sortin täyspuinen kommuutti ja saunalle Muuramen nojatuolit muutamalla eurolla.
Sitten seuraa tarina. Odotin koko illan, että vanha lamppu tulee huudettavaksi. Ennen sitä tuli huudettavaksi seinävaate, sellainen ruskea lummejuttu. Ei meille... Kukaan ei siitä kiinnostunut. Kauppias päätti laittaa lampun kylkeen. Keinonahkaa ja Tynellin tuotteelle haiskahtaa, mainosti meklari.

Eräs täti intoutui seinävaatteesta vitosella, mutta ei lampusta. Roskiin joutaisi tädin mielestä. Oih. Seurasin tilannettä allapäin. Kunnes.. lamppu tipahti esittelijän kädestä ja lasi hajosi. "Ja roskiin koko roska!" -sanoi meklari ja tuuppasi lampun roskiin. Huutokauppa päättyi ja minä kävelin hitaasti lavan suuntaan. Menin roskikselle ja ainoastaan lampun lasi oli rikki. Kysyin vaimeasti, voiko lampun ostaa. "Vie mennessäsi, säästää minulta hävittämisen vaivan." -tuumasi meklari. Irroitin hellästi lamppusysteemin rikkoutuneesta lasista ja nostin varjostimen. Olihan se elämää nähnyt. Varjostimeen on tullut tummentuma ja yhdeltä sivulta se on ratkennut. Mutta se pääsisi vanhuudenkotiin.
Id-man... tavasin kannasta samalla kun kirppareilta tuttu konkari, kotimuseonpitäjä, paikallinen tietäjä kommentoi minulle: " Idman? Lukiko siellä? Tynell suunnitteli sille." Lasia se nyt odottaa ja pääsee sitten olohuoneen ruokapöydän päälle.

Tänään sitten ajoimme, ahh, sattumalta ohi toisen huutokaupan. Olisin huutanut hurmaavaa metallista tuolia, mutta se oli vain istuimena. Harmi. Pari herkullista tarjotinta tarttui matkaan, joista ainakin toinen on kotimainen. Musta ja kukallinen.

Kauppareissullahan sitä oltiin ja hakemassa kauan haaveilemaani pöytäliinaa. Ostin pari metriä Marimekon räsymatto-kangasta. Ihana kauppias, joka on tehnyt muutakin kuin tahkoa kiertänyt. Menen toistekin. Nyt on vanha koivupöytä ja -tuolit elementissään. Vai kuinka?

Pikkulomalle Helsinkiin

Lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään lomapäivä Helsingissä. Suunnitelmissa olisi käydä ainakin Desingmuseossa. Kiasman sarjakuvanäyttely kiinnostaisi myös ja luonnollisesti luonnontieteellinen museo. Ja sattuisipa vastaan jokin suloinen lankakauppa. Aina sitä jotain pientä voisi hankkia... Kävimme keväällä Tukholman luonnontieteellisessä museossa ja se oli ihan mahtava. Suosittelen varaamaan aikaa, jos sinne menette. Neljättä tuntia meni siivillä ja toiminnallinen "ihmisaistipaikka" pintaraapaistiin vain. Jossakin etnisessä ravintolassa ajateltiin syödä, ehdotuksia otetaan vastaan.

Kymmenen hyvää

Kesäkesäkesä... Vaikka onkin vielä viileää. Pienenä serkun luona ihailin heidän isoa säästölipasta, johon laitettiin kolikoita tulevaa lomamatkaa varten. Oikeastaan lipasta enemmän ihastelin tapaa, jolla ponnistellaan yhdessä jonkin kivan jutun eteen. Löysin Hipon kirpulta ja päätin, että meilläkin aletaan säästämään johonkin ihanaan yhteiseen juttuun. On se sitten lomamatka tai vene. Hippo on muutenkin sympaattinen ja sopuisa otus ilostuttamaan keittiötämme. Pienet ovat innostuneet asiasta kovasti. Ranskalainen pata kainalossa palasin kierrätyskeskuksesta. Kohtuullisen rupinen ulkomuoto sulostui rasvakeittämisellä ja teräsvillalla. Tämä ei liene Le Creuset, mutta ehkä kaukainen serkkunsa kuitenkin. Sinne pääsee sorsa ruskistumaan. Äitienpäivänä minulle tarjoiltiin monenlaisia herkkuja. Omenapuun alle minulle oli katettu oma leivospöytä. Nam! Kortti saa minut hyvälle tuulelle. Oikeasti en ole varsinainen virtuoosi puutarhassa. Luottamus on kuitenkin suuri! Jokaisessa kodissa tulisi olla oliivipuu. On se niin kaunis. Jännityksellä odotan, saanko lehdet pysymään paikoillaan kuinka pitkää. Kodin ykkösen yllätyspäiviltä ostin oliivipuun ja ihanimman halkokorin ikinä. Molemmista olin haaveillut pitkään. Kori oli huimassa tarjouksessa ja suolaisesta, lähes sadan euron hinnasta maksettavaa jäi vain vajaa kolmannes. Mahtaa olla hyvä ja laadukas. Ruotsalaista reilun meiningin rottinkia mainosti olevansa. Kaunis, kaunis, kaunis! Kuten on myös keltainen oliivipuun ruukku. Kirppulöytö viime syksyltä. Kootkaa pesueenne ja lähtekää luontoon! Maassamme on lukuisia kansallispuistoja sekä luontopolkuja. Tälläkin retkellä ihasteltiin sammakkoa ja sisiliskoa. Korppien ylilennolla pohdittiin, mitä ne mahtavat kuiskia karhujen korvaan. Pitkospuut saivat aikaan hihkumista ja suolla nähtiin myös eriskummallisia ötököitä. Kiville kiipeiltiin ja suuren suuria puita mittailtiin ainakin katseella. Makkara maistui parhaalta, nokipannukahvista puhumattakaan. Nyt retken kokonaismitta oli n. neljä kilometriä, seuraavalla kerralla kävellään vähän pidempään.