Myrsky Sandbergissä...

Eilen olin koiran kanssa kahden kotona. Sähköt olivat poikki ja istuimme kynttilänvalossa. Iltapesuille lämmitin pihasaunan. Mikä tunnelma, kun tuuli nitisytti vanhaa rakennusta. Ripustin ikkunaan patterituikkuset. Sauna oli lämmin ja kylpemisen nautinnon viimeisteli pitsireunainen pellavapyyhe.

Joulutunnelmaa Sandbergissä...

Minulle joulu on vuoden tärkein juhla. Se on perheen, läheisten ja ystävien juhla. Lämmintä yhdessäoloa, tärkeiden ihmisten muistamista, herkullisia ruokia ja hiljentymistä. Kristittynä se merkitsee myös Jeesuksen syntymän juhlaa, mikä on tärkein asia koko jutussa.

Omin sormin

Haluaisin keväällä mukaan "salainen neuleystävä" -juttuun. En pidä itseäní mitenkään virtuoosina, lähinnä innokkaana vaan. Haaveena olisi neuloa joskus itselleni villapaita. Tähän mennessä olen tyytynyt sukkiin, lapasiin, neulerätteihin, ynnä muihin pieniin töihin.

Tällä hetkellä ideoinnin alla on lapaset tai sormikkaat minulle ennen neulomattomasta tweed-langasta. Siinä on noin puolet silkkiä ja toinen puoli villaa. Ihana yhdistelmä!

Mummun ja Papan haudalta joulukuussa. Kävin laittamassa kynttilät, jotka palavat reilut neljä vuorokautta. Kivasti siis yli joulun.

Kun on niin paljon tekemistä

Kätevä keino kantaa tavaroita mukana, jollei omista taskullisia vaatteita, on tunkea ne rintsikoihin. Sinne mahtuu kätevästi avaimet, lompakko ja puhelin.

Herkkupurkki

Ostin vanhoja lankarullia kirpparilta. Puupuolatut langat ovat kauniita Riihimäen vanhassa lasipurkissa. Lankoja käytetään harkitusti erilaisiin ompelutöihin. On muuten laatu kohdallaan. Tulee mieleen piirretyt leffat, joissa puisia lankarullia käytetään yleishyödyllisinä huonekaluina.

Tyynyliinatehdas

Meillä on juuri meneillään porrasremontti, jossa myös eteisen lattia saa lautapinnan. Se on pääasissa miehen työmaa, jotta saadaan asiallista jälkeä.
Kulutan aikaani tekemällä tyynyihin uusia päällisiä villeistä kankaista, joita olen keräillyt vuosien varrella kirpputoreilta. Jättisohva on muuttunut riemunkirjavaksi pesäksi, jossa mm. Marimekon, Tampellan ja Fin-Helenin kankaat soivat välillä kauniisti yhteen ja toisaalla kaikaa väliin piristävä riitasointu.
Lapset rakastavat sitä, iso ja pienet. He kaivautuvat joko vuorollaan tai väliin yhdessä röykkiöön ja nauttivat olostaan.
Pidän maalaisromanttisesta sisustuksesta rajoitetusti yhdistettynä klassikoihin ja raikkaaseen mummolatunnelmaan. Sellaisesta mutkattomasta räsymattomaailmasta, missä lapset saavat temmeltää ilman jatkuvaa kieltämistä. Toivon, että kodista välittyisi sellainen huvikumputunnelma. Iloista, värikästä ja hassuja oivaltavia juttuja ruokkimaan mielikuvitusta. Romanttisia yksityiskohtia pitää kuitenkin olla. Keittiö antaa siihen oivallisen mahdollisuuden. Liitutaulumaalilla maalattu kellarin ovi ja lokerikkomaiset laatikot tuovat vanhan puodin leiman. Pienillä somistuksilla saa paljon aikaan. Kuva on joulun tienoilta, jolloin asettelin tuikkuvalot hyllyjen päälle. Haaveissa olisi vanha 50-luvun koivukaapisto, mutta edellisen asukkaan tekemä kohtuullisen tuore keittiöremontti palvelee vielä ihan hyvin meitä.

Kirpputorimeininki ja kadonneet aarteet

Voin kutsua itseäni kirpputoriasiantuntijaksi. Ensimmäinen kosketus lienee Tukholmassa eräällä loppiksella 80-luvun alussa. 90-luvun alussa tuli paikallinen vaihtotori tutuksi. Sinne sai viedä tavaraa ja ottaa mukaansa tarpeellista. Toimivaa ja näppärää. Hiljalleen kuvioihin tuli pöytäkirpparit, joissa sai yksityishenkilöt hankkiutua eroon ylimääräisistä kamppeistaan. Samoin seurakuntien lähetystorit tulivat mukaan katukuvaan. Hinnat olivat kohtuullisia ja tavara liikkui hyvin.

Mitä se on tänään. Isoissa halleissa myydään tavaraa, joista lähes puolet on halpamaissa tuotettua krääsää. Yksi osa on peräkärryssä haettua "antiikkia". Sitä kaupitellaan isolla hinnalla nostalgiannälkäisille kuluttajille. Valehtelematta isossa hallissa on kymmenen mielenkiintoista pöytää ja kahdesta tai kolmesta tekee ostoksia.
En halua herjata, mutta erään suuren hyväntekeväisyysjärjestön kirpparitoiminta on alkanut suorastaan ärsyttää. Jos tavaralla on mitään nimeä, hinta kipuaa pilviin. Eikä aina tarvitse olla sitä nimeä. Hei, kuka muistaa ne valtavat sänkyröykkiöt! Ja ne matot. Huh huh. Vanhoja mattoja, jotka vaativat pesulareissun, myydään pöyristyttävillä hinnoilla. Vai mitä tuumaatte 80-luvun tusinavillamatosta a` 240e? Päällä pieni kuorrutus tomua ja jotain muuta. Niistä Arabian astioista ja Iittalan kipoista lienee turha edes puhua.
Asiaa on perusteltu sillä, että nykyään nämä kirpputorimarkettien sankarit, jobbarit, ostavat kaikki halvalla myytävät tavarat lisätäkseen ne tuplahinnalla omille pöydilleen. Varmasti totta toinen puoli. Tästä asiasta huolimatta samat tavarat lojuvat myynnissä kuukausitolkulla. Ja jos joku erehtyy kysymään alennusta, saa osakseen vain pitkiä katseita ja tiukan ein. Olen ruvennut karttamaan, lähes boikotoimaan näitä isoja "vasukirpputoreja". Löytämisen ilo ja satunnaiset aarteet löytyvät lähes poikkeuksetta muista paikoista. Jotain positiivista paikasta on, lastenvaatteet ovat yleensä kohtuullisen edullisia.


Olisi hauska tietää, mikä on pisin aika tavaralla seistä kirpparin hyllyssä ja mikä se on.

Vanha hautausmaa

Kävin mummun ja papan haudalla. Vein sinne mummun lempikukkia, verenpisaroita. Muokkasin penkkiä uudistamalla keltaiset orvokit, siirtämällä vaaleanpunaiset hautabegoniat ryhdikkäiksi reunuskasveiksi ja laittamalla verenpisarat etualalle.
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Hautausmaalla oli hiljaista, puut suhisivat lempeästi ja kangas tuoksui raikkaalta.

Remppapemppaa

Asun pesueeni kanssa vanhassa talossa. Aikanaan eräs talonpoika päätti tehdä itselleen ja perheelleen sievän talon. Kylälle oli kotiutunut tiilenpolttotaito ja niin päätti mies tehdä talonsa tiilestä, kuin kolmas porsas konsanaan. Kaksikerroksinen mökki kohosi aurinkoiselle ja huolella valitulle paikalle hitaasti, mutta varmasti. Talo on rakennettu hiekkaisen harjun etelärinteelle. Julkisivulla on lasitettu kuisti, joka on kuitenkin avoin yhdestä nurkasta. Kuisti pursuaa kesäkukkia. Rakastan niitä. Olen aina ollut pergoniaorientoitunut, mutta uusi kaunotar vei syämmein -verenpisara. Se on ollut myös mummoni lempikukka.


Kangasmetsä mustikoineen ja herkkutatteineen aukeaa takapihan hyötykasvilaatikoiden taustalla. Taloa on laajennettu kahden makuuhuoneen verran 60-luvulla. Sisäsaunaa ei ole koskaan ollut ja pihassa onkin tunnelmallinen saunarakennus, jossa löylyhuoneen ja eteisen lisäksi, on saunatupa. Tuvan saa tarvittaessa lämpimäksi Porin matin avulla.

Taloa on remontoitu matkan varrella useasti. Rakennussuositukset ovat ajan kuluessa muuttuneet ja myös mieltymykset ovat erilaisia. Itse olemme vasta aloittaneet, kun suositeltu vuosi asumista on kulunut. Tarkoituksenamme ei ole konservoida taloa museoksi, vaan entistää sitä hienovaraisesti alkuperäisillä ja luonnonmukaisilla tavoilla niin, että se säilyttäisi terveen rakenteensa ja kauniin ulkoasunsa.

Ensimmäinen uudistus oli pihasaunan löylyhuone. Sitä mietittiin moneen kertaan talven taittuessa kevääksi ja kesä korvalla ajatus oli muotoutunut suunnitelmaksi. Mieheni ryhtyi toimiin ja hänestä sukeutui verraton remonttimies hetkessä. Tarkat piirustukset, suunnitelmallisuus, tarkat kädet, kyllä se on loistavaa! Päädyimme hakemaan saunaan vanhanajan tunnelmaa käyttämällä saunavahaa kaikkiin puuosiin. Saunasta purettiin vanhat lauteet pois ja mies suunniteli ja rakensi lauteet rakenteineen itse ns. pitkästä tavarasta. Laudemateriaali on käsittelemätön haapa. Lauteiden ja kiukaan väliin kohosi muuri suojaksi. Saunan hormia pudotettiin alaspäin, että saunan katossa olleet kivilevy saatiin pois. Katto olisi tarvinnut tuplalevyt paloturvallisuuden takeeksi. Emme halunneet niitä rikkomaan tunnelmaa ja rumentamaan kattoa. Lattiasta hiottiin pois aikaisemman maalit, harmaa kulunut betolux? ja päälle vedelty keltainen lateksimaali. Hionnan ja muun remontin jälkeen viimeiseksi maalattiin lattia vaaleanharmaalla betoluxilla. Kolmannen kerroksen alle tupsutettiin vielä kvartsihiekkaa antamaan turvallista otetta lattiaan. Saunan seinälle lisättiin vielä poistoilmaventtiili parantamaan ilmanvaihtoa. Ihanaa! Minusta se on maailman kaunein sauna. Siitä tulee mieleen vanhan Variksen sauna. Mitäs te sanotte?













Rakkaalta Saimi-ystävältä saadut ananaskirsikat tekevät jo koppasia!

Rakkaat rupikonnat ja muut sievät sammakot

Täti on tullut nettiin ja bloggaamaan.

Täti on haukkamaisen taitava kirpputorin kiertäjä, itseoppinut kyökkipsykologi, mummomainen kutrattaja, innokas puuhaamaan käsillä kaikenlaista (sukkia, sisustuskampetta, jne...), työssään raudankova ammattilainen, rakkaitaan ylenpalttisesti rakastava, intohimoinen, salaa kunnianhimoinen, koleerinen omantienkulkija, monessa liemessä ja lipeässä uitettu, joskus jopa paheksuttu ja loput kuulette kyllä aikananne.


Tervetuloa!