Desingmuseo nähty. Ristiriitainen olo. Siellä oli paljon mielenkiintoista. Funktionaalisuus ja kaunis arki. Siinä suosikkini. Olisin odottanut jotakin.. runsaanpaa, täyteläisempää. Olisin halunnut nauttia itseni ähkyyn silmilläni, kuin lähiön pitsapaikassa. Herkullista mättöä, ettei autoon taivu. Kasoittain emalia, kivitavaraa ja lasia.. Nyt oli sieviä perinnekattauksia. Sellaisia kuin on kahdeksankytluvun juhlatiloissa. Meetvursti-tomaatti-ruisleipää ja lohileipä majoneesiruusukkeella. Oli siellä paljon ja kannattaa käydä. Ehdottomasti. Kuvaaminen oli kielletty, joten se siitä.
Muutaman kuvan nappasin aurinkoisesta Jyväskylästä, joka näytti ihanan kotikaupunkimaiselta kaikessa vihreydessään.
Poikkesin taidemuseossa ostamassa postikortteja. Käväisin kattomassa alakerran tilan, jossa oli pohjoismaista taidetta. Perjantaisin pääsee ilmaiseksi sisään.
Olen ottanut erilaisia kuvia. Pohdin bloggaamista. Aloitin tämän oikeastaan viestittääkseni sukulaisille ja läheisille rempan etenemistä. Remppa oli kiireinen, enkä ole vieläkään saanut laitettua kuin saunakuvia esille. Itse saan seuraamistani blogeista elämänmakuisia ajatuksia elämiseen ja sisustamiseen, unohtamatta ihania neulejuttuja. Aika tarkoin seuraan tapaa kirjoittaa ja kaihdan epäaitoa.
Mitä voisin antaa itse. Niitä kuvia. Tällaista on meillä. Jostain kuvakulmasta. Toisesta saattaisi näkyä kori pursuilemassa puhdasta pyykkiä. Kodinhoitohuone? Ei vanhassa talossa sellaista ole. Ainakaan vielä. Ideoita, jotakin uutta ja vanhaa ja lainattua ja niin edelleen. Ripaus keltaista.
Tein aikuisten iltapalan jämistä. Perussämppäritaikinan väliin mozzaa, jauhelihan loput, salamia, silputtua sipulia, valkosipulia, jalapenoja sekä yrttisuolaa. Maistui.
Mummulasta tuli sattumalta vastaan Aallon kolmijalkainen jakkara sekä aika makea Iskun tuoli. Siinä on jotain hyvin Saarismaista muotoilua.
Ja sitten.. Kävin ensimmäisen kerran ikinä huutokaupassa. Mikä kokemus! Kunnon markkinameininki. Yritän jäsennellä kokemaani ja palaan siihen tarkemmin. Mukaan tarttui jonkin sortin täyspuinen kommuutti ja saunalle Muuramen nojatuolit muutamalla eurolla.
Sitten seuraa tarina. Odotin koko illan, että vanha lamppu tulee huudettavaksi. Ennen sitä tuli huudettavaksi seinävaate, sellainen ruskea lummejuttu. Ei meille... Kukaan ei siitä kiinnostunut. Kauppias päätti laittaa lampun kylkeen. Keinonahkaa ja Tynellin tuotteelle haiskahtaa, mainosti meklari.
Eräs täti intoutui seinävaatteesta vitosella, mutta ei lampusta. Roskiin joutaisi tädin mielestä. Oih. Seurasin tilannettä allapäin. Kunnes.. lamppu tipahti esittelijän kädestä ja lasi hajosi. "Ja roskiin koko roska!" -sanoi meklari ja tuuppasi lampun roskiin. Huutokauppa päättyi ja minä kävelin hitaasti lavan suuntaan. Menin roskikselle ja ainoastaan lampun lasi oli rikki. Kysyin vaimeasti, voiko lampun ostaa. "Vie mennessäsi, säästää minulta hävittämisen vaivan." -tuumasi meklari. Irroitin hellästi lamppusysteemin rikkoutuneesta lasista ja nostin varjostimen. Olihan se elämää nähnyt. Varjostimeen on tullut tummentuma ja yhdeltä sivulta se on ratkennut. Mutta se pääsisi vanhuudenkotiin.
Id-man... tavasin kannasta samalla kun kirppareilta tuttu konkari, kotimuseonpitäjä, paikallinen tietäjä kommentoi minulle: " Idman? Lukiko siellä? Tynell suunnitteli sille."
Lasia se nyt odottaa ja pääsee sitten olohuoneen ruokapöydän päälle.
Tänään sitten ajoimme, ahh, sattumalta ohi toisen huutokaupan. Olisin huutanut hurmaavaa metallista tuolia, mutta se oli vain istuimena. Harmi. Pari herkullista tarjotinta tarttui matkaan, joista ainakin toinen on kotimainen. Musta ja kukallinen.
Kauppareissullahan sitä oltiin ja hakemassa kauan haaveilemaani pöytäliinaa. Ostin pari metriä Marimekon räsymatto-kangasta. Ihana kauppias, joka on tehnyt muutakin kuin tahkoa kiertänyt. Menen toistekin. Nyt on vanha koivupöytä ja -tuolit elementissään. Vai kuinka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti