Karkkipipo

Tällainen pipolainen kutoutui. Lanka on joko seiskaveikkaa tai sitten vanhaa kunnon Pirta-lankaa. Nelosen puikoilla taisin tikutella tämän. Tupsu on vähän harva, mutta menettelee. Ensimmäinen kokeilu Kool-Aidin kanssa ja tällainen siitä tuli väristään. Aika VilliVonkkamaista!

Rapsakka pakkassää rajoittaa ulkoilun melkein vain liiterin ja kotioven väliselle polulle. Vanhassa talossa asuminen vaatii asennoitumista ja runsaasti villavaatteita. Ei täällä paleltumaan pääse, ei tosiaankaan. Mutta 19-20 astetta ns. yleisissä tiloissa ja n. 18 makkareissa ei tunnu ollenkaan kalsealta. Villasukat jalassa ja pitkähihainen päällä touhataan menemään. Mainittakoon, että ilmalämpöpumpulla ja varaavalla takalla pärjättiin alle 15 asteen pakkasessa. Ilmis vaan ei toimi sen kylmemmässä, joten nyt on pitänyt laittaa muutama patteri päälle.
Neuloin tyttärelle villaisen tupsupipon itse värjätystä langasta. Tuli ihan hauska. Kirsikkaa, vaaleanpunaista ja vihreää. Täytyy yrittää saada pari kuvaa, kun ehtii. Muutoin on pari työtä kesken, lapasia vailla peukaloita tai pareja. Kyllä ne sieltä sitten jossain vaiheessa. Ja onhan minulla sellaisia hys-hys-juttujakin tekeillä...
Ne paljastuu sitten joskus. =)

Kaunista pakkassäätä ja lämpimiä villasukkia!

Eilen tuli postista lappu, että minulle on tullut paketti. Tänään kävin sitten hakemassa ihanaisen paketin, Marimekon sinisellä unikkokuosilla! Sisältä paljastui ukkostaivaan väristä puuvillalankaa ja ihania herkkuja sekä suloinen kisukortti! Kiitos ihanasta yllätyksestä salaiselle neuleystävälleni! En kyllä osannut lainkaan odottaa. Puuvillalangan kimppuun ajattelin käydä jo illalla. Mietin, että taltuttaisin langan virkkaamalla siitä pieniä tilkkuja (kukkia, neliöitä, tms.) ja tekisin niistä jos en ihan peittoa, niin vaikka tyynynpäällisen tai vaikka vauvanpeiton...

Salaisuuksia...

Nyt se alkoi. Kovasti odottamani ""salainen neuleystävä kevät 2012"". Olen saanut oman salaisen ystävän ja minä olen jollekin salainen ystävä.
Yhteydenottoja on tullut ja mennyt. Aika Rookie-olo, mutta tosi hyvässä hengessä. Kihelmöivää jännitystä, neulomisien suunnittelua.. Tästä muuten tulee hauskaa.

Sain valmiiksi kaulaliinan Kelo-langasta. En tullut mitanneeksi, saati punninneeksi tuotostani. Minusta kuosi on hauska. Muistuttaa räsymattoa. Rouheaa. Se menee pari kertaa kaulan ympäri ja läpykkeet suojaavat vielä rintakehää. Sinne se meni Kuopioon rakkaan opiskelijan kaulaa lämmittämään.







Lunta on tullut kovasti, mutta onneksi sähkö on pysynyt tolpissa. Muutaman kerran se räpsytti valoja, mutta ei onneksi viittä minuuttia pidempään ollut pois.

Ihana talvi!

Koulut alkoivat tällä viikolla. Pakkasten ja lumien myötä lapset pääsevät hiihtämään ja luistelemaan. Vuosittainen jännitys siitä, mahtuvatko monot ja luistimet jalkaan alkoi. Osa mahtui ja osa ei. Onneksi hankittiin molemmille samanlaiset suksipaketit. Nyt pienempi sai isomman monot itselleen ja ilokseni löysin kirpparilta ihan edellisiä vastaavat monot isommalle muksulle. Isommalle luistimet taas menivät ja pienemmälle uudet ovat hakusassa. Tällaista se on. Jatkuvaa inventaarioita lasten vaatteiden ja harrastuvälineiden kanssa.

Luistimien kätköistä löytyi yhdet pienen pojan lempparivillasukat. Tein nämä viime talvena pienillä puikoilla (2,5?) mustasta nalle-langasta ja jämäkeristä. Olisko ollut jotain Gjestalin lankoja, en muista. Malli on itse keksitty. Tosi tiiviit näistä tuli ja hyvin kestivät villakonepesun. Mun neulomuksista tuppaa tulemaan enemmän tiukkoja kuin löysiä. Se on aina sellaista titraamista puikkojen ja silmukoiden kanssa.



Vaikka lupasin olla hankimatta lankoja, tarttui matkaani Novitan Noki lankaa kaksi kerää. 40 senttiä on jo kaulaliinaa valmiina musta-harmaasta versiosta. Ihan kivaa kutoa kasin puikoilla. Vähän huolittelematon ulkonäkö tuossa on, mutta sopii kaulaliinan tyyliin. Ja sitten... Ah.. Ostin langan lähes pelkän tuoksun perusteella. Novitan huopasta Lampola ja sävy Lissu. Se niin pehmeää ja tuoksui ihan lampaalle. En tiedä yhtään mitä siitä tekisin, mutta se vaan oli saatava.

Salainen neuleystävä täällä

Oih! Pääsin mukaan rinkiin. Jännittävää!



Lähetysten tuleva virallinen valvoja, Hra Mauno von Munkkelis. Tähän suhtaudutaan meillä hyvin hartaasti ja vakavasti. Paketeilla ei pelleillä. Niih.




Pääseeköhän postini tällaisen isoveljen kyytiin?




Pidän liinoista ja pyykkään niitä sattuneesta syystä paljon. Oho, siihen kaatui mehua/soppaa/kaakaota/jotankin muuta. En pidä kerni- tai vahaliinoista. Ne ovat rumia, tylsiä... Kunnes löysin Jyskistä tällaisen maatuskaliinan. Vau! Seurakseen se sai ikkunalaudalle kaksi Aarikan turkoosiraitaista purkkia, jotka ahdoin kukkuroilleen teepusseja. Ne eivät tässä kuvassa näy. Yhdellä pyyhkäisyllä (bamburiepu) saa siistin pöydän hetkessä. Aika kevätmeininkiä!







Tässä Aarikan purkki keekoilemassa astiakaapin päällä kuivattujen sienien ja muun sälän seurassa. Söpöläinen!

Käsille töitä

Päätin laittaa ilmoittautumisen salainen neuleystävä -rojektiin. Päätöksen myötä rupesin miettimään, mitä kaikkea käsitöitä olen tehnyt tai mahdollisuuksien mukaan ryhdyn tekemään. Lapsena inhosin käsitöitä. Muistan aina, kun kolmasluokkalaisena opettaja puristi käteni nyrkkeihinsä ja turhautuneena opetti minua virkkaamaan. Siis yritti opettaa. Toista lapasta, sukkaa, mitään en saanut koskaan valmiiksi. Pannulapuista tuli ... no sellaisia kuperia vänkkyröitä.

Kaksivitoset ohitettuani jotain tapahtui. Ostin kerän harmaata seiskaveikkaa ja nelosen metallipuikot. Ekat sukat, jotka muistuttivat lähinnä möykkymäisiä tossuja, valmistuivat tyytyväisen ähinän saattelemina. Kantapäätä tein harjoitussukkiini ensin omin kummallisin versioin, kunnes älysin kurkata vyötteen toiselle puolelle ja lukea ohjeet. Siitä se lähti.



Nyt neulon oikeastaan aina. Pipoa isompaa en tosiaan ole saanut työn alle. Yksi syy lienee, että haluan saada työt nopeasti valmiiksi ja käyttöön. Nytkin kesken on violetit lapaset tyttärelle Gjestalin Maija-langasta ja vihreät unisukat Dropsin Alpakkalangasta. Laatikossa pölyttyneet muoviset joulukuusen pallot saivat slipoverit ylleen ja johan taas kelpasi kuuseen ripustaa.



Tietokonepöydällä on kerä harmaata, paksua kaksisäikeistä villalankaa ja nelosen bambupsukkapuikot. Mitähän sitä keksisi?
(Tilanne pöydällä muuttui. Tilalle tuli Novitan tummansininen huopanen ja vastaava harmaa anonyymikerä kera kasin bambuneulepuikot. Rakkaan opiskelijan posket pitäisi saada pakkaselta suojaan!)




Olen neulahuovuttanut jonkun verran ja tehnyt myös Tilda-elukoita lahjaksi läheisille. Kaapissa odottaa lahjaksi saatu retrosaumuri ja suuri pitsinypläyskehikko tykötarpeineen! Hui! Siihen on vielä matkaa. Joitakin vaatteita olen ommellut lapsille ja lasten nukeille. Action Man kaipaa camotelttaa, jonka suunnittelu ja toteutus on vielä vähän vaiheessa. Kankaita minulla on hyllytolkulla. Suurin osa kirppareilta hankittuja. Langoille on oma kaappi ja ne ovat hyvin houkuttavasti näköetäisyydellä alati. Langoistakin yli puolet olen saanut lahjaksi. Kyllä siitä muutamat sukat saa kutoa, että vajuu edes pienesti tuo keko.




Tällaiset pökät täräytin kirppiskankaista vanhojen housujen mallilla. Pehmeätä ja trendikästä verouria piiitkillä resoreilla. Vaatteen saaja piti kovasti. Paras palaute!