Vaikka mitä

Pikkuloma tuli ja meni. Mukavaa oli. Veimme kuormallisen lasten huonekaluja uudelle omistajalle matkassamme. Hyvään kotiin pääsi pienten vanhat sängyt ja piirustuspöytä tuoleineen. Koivuiset huonekalut kestävät lapsoselta toiselle.

Desingmuseo nähty. Ristiriitainen olo. Siellä oli paljon mielenkiintoista. Funktionaalisuus ja kaunis arki. Siinä suosikkini. Olisin odottanut jotakin.. runsaanpaa, täyteläisempää. Olisin halunnut nauttia itseni ähkyyn silmilläni, kuin lähiön pitsapaikassa. Herkullista mättöä, ettei autoon taivu. Kasoittain emalia, kivitavaraa ja lasia.. Nyt oli sieviä perinnekattauksia. Sellaisia kuin on kahdeksankytluvun juhlatiloissa. Meetvursti-tomaatti-ruisleipää ja lohileipä majoneesiruusukkeella. Oli siellä paljon ja kannattaa käydä. Ehdottomasti. Kuvaaminen oli kielletty, joten se siitä.

Muutaman kuvan nappasin aurinkoisesta Jyväskylästä, joka näytti ihanan kotikaupunkimaiselta kaikessa vihreydessään.

Poikkesin taidemuseossa ostamassa postikortteja. Käväisin kattomassa alakerran tilan, jossa oli pohjoismaista taidetta. Perjantaisin pääsee ilmaiseksi sisään.

Olen ottanut erilaisia kuvia. Pohdin bloggaamista. Aloitin tämän oikeastaan viestittääkseni sukulaisille ja läheisille rempan etenemistä. Remppa oli kiireinen, enkä ole vieläkään saanut laitettua kuin saunakuvia esille. Itse saan seuraamistani blogeista elämänmakuisia ajatuksia elämiseen ja sisustamiseen, unohtamatta ihania neulejuttuja. Aika tarkoin seuraan tapaa kirjoittaa ja kaihdan epäaitoa.

Mitä voisin antaa itse. Niitä kuvia. Tällaista on meillä. Jostain kuvakulmasta. Toisesta saattaisi näkyä kori pursuilemassa puhdasta pyykkiä. Kodinhoitohuone? Ei vanhassa talossa sellaista ole. Ainakaan vielä. Ideoita, jotakin uutta ja vanhaa ja lainattua ja niin edelleen. Ripaus keltaista.

Tein aikuisten iltapalan jämistä. Perussämppäritaikinan väliin mozzaa, jauhelihan loput, salamia, silputtua sipulia, valkosipulia, jalapenoja sekä yrttisuolaa. Maistui.

Mummulasta tuli sattumalta vastaan Aallon kolmijalkainen jakkara sekä aika makea Iskun tuoli. Siinä on jotain hyvin Saarismaista muotoilua.

Ja sitten.. Kävin ensimmäisen kerran ikinä huutokaupassa. Mikä kokemus! Kunnon markkinameininki. Yritän jäsennellä kokemaani ja palaan siihen tarkemmin. Mukaan tarttui jonkin sortin täyspuinen kommuutti ja saunalle Muuramen nojatuolit muutamalla eurolla.
Sitten seuraa tarina. Odotin koko illan, että vanha lamppu tulee huudettavaksi. Ennen sitä tuli huudettavaksi seinävaate, sellainen ruskea lummejuttu. Ei meille... Kukaan ei siitä kiinnostunut. Kauppias päätti laittaa lampun kylkeen. Keinonahkaa ja Tynellin tuotteelle haiskahtaa, mainosti meklari.

Eräs täti intoutui seinävaatteesta vitosella, mutta ei lampusta. Roskiin joutaisi tädin mielestä. Oih. Seurasin tilannettä allapäin. Kunnes.. lamppu tipahti esittelijän kädestä ja lasi hajosi. "Ja roskiin koko roska!" -sanoi meklari ja tuuppasi lampun roskiin. Huutokauppa päättyi ja minä kävelin hitaasti lavan suuntaan. Menin roskikselle ja ainoastaan lampun lasi oli rikki. Kysyin vaimeasti, voiko lampun ostaa. "Vie mennessäsi, säästää minulta hävittämisen vaivan." -tuumasi meklari. Irroitin hellästi lamppusysteemin rikkoutuneesta lasista ja nostin varjostimen. Olihan se elämää nähnyt. Varjostimeen on tullut tummentuma ja yhdeltä sivulta se on ratkennut. Mutta se pääsisi vanhuudenkotiin.
Id-man... tavasin kannasta samalla kun kirppareilta tuttu konkari, kotimuseonpitäjä, paikallinen tietäjä kommentoi minulle: " Idman? Lukiko siellä? Tynell suunnitteli sille." Lasia se nyt odottaa ja pääsee sitten olohuoneen ruokapöydän päälle.

Tänään sitten ajoimme, ahh, sattumalta ohi toisen huutokaupan. Olisin huutanut hurmaavaa metallista tuolia, mutta se oli vain istuimena. Harmi. Pari herkullista tarjotinta tarttui matkaan, joista ainakin toinen on kotimainen. Musta ja kukallinen.

Kauppareissullahan sitä oltiin ja hakemassa kauan haaveilemaani pöytäliinaa. Ostin pari metriä Marimekon räsymatto-kangasta. Ihana kauppias, joka on tehnyt muutakin kuin tahkoa kiertänyt. Menen toistekin. Nyt on vanha koivupöytä ja -tuolit elementissään. Vai kuinka?

Pikkulomalle Helsinkiin

Lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään lomapäivä Helsingissä. Suunnitelmissa olisi käydä ainakin Desingmuseossa. Kiasman sarjakuvanäyttely kiinnostaisi myös ja luonnollisesti luonnontieteellinen museo. Ja sattuisipa vastaan jokin suloinen lankakauppa. Aina sitä jotain pientä voisi hankkia... Kävimme keväällä Tukholman luonnontieteellisessä museossa ja se oli ihan mahtava. Suosittelen varaamaan aikaa, jos sinne menette. Neljättä tuntia meni siivillä ja toiminnallinen "ihmisaistipaikka" pintaraapaistiin vain. Jossakin etnisessä ravintolassa ajateltiin syödä, ehdotuksia otetaan vastaan.

Kymmenen hyvää

Kesäkesäkesä... Vaikka onkin vielä viileää. Pienenä serkun luona ihailin heidän isoa säästölipasta, johon laitettiin kolikoita tulevaa lomamatkaa varten. Oikeastaan lipasta enemmän ihastelin tapaa, jolla ponnistellaan yhdessä jonkin kivan jutun eteen. Löysin Hipon kirpulta ja päätin, että meilläkin aletaan säästämään johonkin ihanaan yhteiseen juttuun. On se sitten lomamatka tai vene. Hippo on muutenkin sympaattinen ja sopuisa otus ilostuttamaan keittiötämme. Pienet ovat innostuneet asiasta kovasti. Ranskalainen pata kainalossa palasin kierrätyskeskuksesta. Kohtuullisen rupinen ulkomuoto sulostui rasvakeittämisellä ja teräsvillalla. Tämä ei liene Le Creuset, mutta ehkä kaukainen serkkunsa kuitenkin. Sinne pääsee sorsa ruskistumaan. Äitienpäivänä minulle tarjoiltiin monenlaisia herkkuja. Omenapuun alle minulle oli katettu oma leivospöytä. Nam! Kortti saa minut hyvälle tuulelle. Oikeasti en ole varsinainen virtuoosi puutarhassa. Luottamus on kuitenkin suuri! Jokaisessa kodissa tulisi olla oliivipuu. On se niin kaunis. Jännityksellä odotan, saanko lehdet pysymään paikoillaan kuinka pitkää. Kodin ykkösen yllätyspäiviltä ostin oliivipuun ja ihanimman halkokorin ikinä. Molemmista olin haaveillut pitkään. Kori oli huimassa tarjouksessa ja suolaisesta, lähes sadan euron hinnasta maksettavaa jäi vain vajaa kolmannes. Mahtaa olla hyvä ja laadukas. Ruotsalaista reilun meiningin rottinkia mainosti olevansa. Kaunis, kaunis, kaunis! Kuten on myös keltainen oliivipuun ruukku. Kirppulöytö viime syksyltä. Kootkaa pesueenne ja lähtekää luontoon! Maassamme on lukuisia kansallispuistoja sekä luontopolkuja. Tälläkin retkellä ihasteltiin sammakkoa ja sisiliskoa. Korppien ylilennolla pohdittiin, mitä ne mahtavat kuiskia karhujen korvaan. Pitkospuut saivat aikaan hihkumista ja suolla nähtiin myös eriskummallisia ötököitä. Kiville kiipeiltiin ja suuren suuria puita mittailtiin ainakin katseella. Makkara maistui parhaalta, nokipannukahvista puhumattakaan. Nyt retken kokonaismitta oli n. neljä kilometriä, seuraavalla kerralla kävellään vähän pidempään.

Puujalka

Huomasin jämähtäneeni ansaan. Monta omasta mielestä hyvää postausta on jäänyt tekemättä, koska en ole saanut laitettua niihin kuvia. Tarinat ilman kuvia vaikuttavat raajarikkoisilta. Kokeillaanpa kuitenkin näin.

Retkellä snyymaassa

Ensimmäinen Sny-retki on melkein tehty. Paljastuspakettiani olen tupsutellut hiljalleen valmiiksi. Sain salaiselta neuleystävältäni paljastuspaketin eilen. Kuten tavallista, pidin siitä paljon. Kaulaliina oli niin kaunis ja lämmin. Se oli illalla koiranulkoilutuslenkillä kaulassani lämmittämässä ja lohduttamassa flunssan riepomaa kulkijaa. Neuleohjeet ovat ihan mahtavia. Ihailen Titaaninaisen (salainen ystäväni) tapaa löytää ja valikoida oikeasti persoonalliset ja minunnäköiset lahjat. Ruskea lankakerä lienee aiemmin saamani vyyhdin pikkuveli. Kiitos tästä paketista ja koko retkestä kanssasi. <3 Pidetään toki edelleen yhteyttä!

Paketti odottaa...

Lisäharjoittelua rauhalliseen etenemiseen tuo illalla haettu posti, jossa on pakettikortti mukana. Posti on tänään kiinni ja paketin haku menee huomiseen. Grilliherkkuja, kuuma pihasauna ja illalla Suomen peli. Leppoisa lomapäivä.

Mitähän sitten neuloisin?

Opinnot paketissa. Hain pariin uuteen. Jatkan vapaalansseerajana. Kaappaan lauman useammin kainaloon.

Hain tämän paketin jo perjantaina. Superkiireisen viikonlopun vuoksi, ehdin vasta nyt kertoa siitä. Jokainen paketti on ollut iso yllätys. Jokainen paketti on saanut minut hymyilemään, kuten tämäkin. Paketti sisälsi Novitan yönsinistä Bambino-lankaa kolme kerää. Ihanan pehmeää merinovillaa, jonka voi jopa pestä koneessa. Tumman suklaan värinen vyyhti ohutta villalankaa lennähti jo tuolin selkänojalle kerittäväksi. Se kiljahti heti halunsa tulla joksikin ihanan rouheaksi käyttöneuleeksi. Rehti ja juureva patalappu pääsee tositoimiin keittiössä. Värit ovat kovasti mieleeni. Liikkissuloinen sukka oli livahtanut pakettiin jäniksenä. Saa nähdä, seuraako suku perässä mukana. Väriterapiasta huolehtivat helmet, joita tyttärenikin jo hipusteli. Sovimme hänen kanssa sovinnollisesta yhteiskäytöstä. Kiitos Sny-Esmerelda taas ihanasta paketista. Kirjeesi etenkin oli <3.

LapsRakkaalle kunnon villasukat monikertaisilla vahvistuksilla, pienillä puikoilla, ohuella langalla ja säästelemättömällä rakkaudella. Näissä pysyy varpaat ja sydän lämpiminä yliopistokaupungin kaduilla.

Kuka voisi olla pitämättä villasuk(kia)ista?

Lukuisia väriyhdistelmiä kevääseen!

Villasukkien kutominen on niin ihanaa. Kaksilla puikoilla on nytkin pari valmistumassa. Hirmuisella vauhdilla tikutettava, että pääsee seuraavia suunnittelemaan.





Jämälangoista kootut istuvat.




Ticoticosta tyttärelle kumisaapassukat.




Pojalle kumisaapassukat itsevärjätystä langasta.

Pino hupenee

Työ tekijäänsä kiittää!

Mikä siinä on, että kaksi vuotta roikkuneet kirjalliset tehtävät valmistuvat muutamassa tunnissa. Peikkomaisina ne ovat odottaneet ja tuntuneet kovasti ylivoimaisilta. Nyt selätettyinä ne vaikuttavat pienen pieniltä hiiruilta. Parhautta!
Motivaattorina nuo kymmnenet langat, jotka odottavat kutojaansa. <3

Kuinka tehdä oikeaoppisesti rästiin jääneitä tehtäviä

Kun on päättänyt tarttua toimeen ja selvittää epämääräisen kasan rästiin jääneitä koulutehtäviä, tulee valmistautua huolellisesti.

Itselläni on muutama hyväksi havaittu keino. Ensin valitaan mukavat ja kauniit vaatteet. Suosin itse mustia legginssejä, villasukkia ja mustaa trikoopaitaa. Paidan helman tulee olla napakka ja tarpeeksi pitkä. Legginsien vyötärön tulee nousta tarpeeksi ylös ja olla muutenkin hyvin päällä pysyvä. Pystyn, afrikkalaisnaisen perän omistavalla naisella, housujen istuvuus on sangen olellinen asia omaa ja muiden viihtyvyyttä ajatellessa. Villasukista kannattaa valita mukavimmat ja mukavimmista kauneimmat.

Keitetään lempijuomaa. Tänään se on vihreällä kardemummalla maustettu suodatinkahvi. Veitsenlappeella kertaalleen murretut siemenet laitetaan sinne vaan humps kahvin joukkoon.

Valitaan huoneesta sellainen paikka, minne valo siivilöityy sopivasti. Viihtyvyyttä lisää myös kauniisti valittu taustanäkymä. Jos omistaa lemmikin, sen voi pyytää jalkoihin nukkumaan.

Satasen juoksijat ottavat pieniä vetoja ennen koitosta. Tässä minun veto ja sitten aiheeseen.

Arkeen piristystä!

Paketti oli tulla tupsahtanut kotipostiin. Sisältö oli sangen jännittävä! Kaulaliina vaalenapunaisen sävyissä pääsi käyttöön heti ja samoin liikuttavan ihanat sukat. En tiedä, liittyykö tähän jokin juju, mutta otin eriväriä olevat villasukat samantien käyttöön ja ne olivat vedettynä farkkujen lahkeiden päälle opinnäytetyön esityksessä. <3 Virkkauslankaa sain ukkosen ja hiekkarannan sävyissä. Täytyy suunnitella jotakin kesäistä niistä! Kolmosen pyöröpuikot pääsevät käyttöön myös. Niissä näkyi olevan hyvä liitoskohta. Kiitos Snyyseni hauskasta paketista! Ja tietenkin suklaasta!

Muuten olen tehnyt kaikkea pientä välipalatyötä siellä ja täällä. Kun nyt saisi tämän muutaman viikon rypistyksen tehtyä, niin sitten voisi keskittyä ihan vaan neulomiseen. Toki perhettä ja töitä, mutta ei ihan heti koulua.

Olipa kerran opinnäytetyö

Vaikka tuntuu, että teen vaan tutkimuksen analyysiä alati, sormijumppaan säännöllisesti. Kulutin sähkönsinistä kerää tekemällä läheiselle kynsikkäät hänen lempiväristään. Pienelle tytölle valmistui pipo ja tumput.

Minulla on suloisin laukku ikinä!

Kaiken kiiruksen, eli pakkasen, töiden, koulun ja puuhastelujen keskellä kävin vihdoin postilaatikolla. Postista oli tullut ilmoitus, että paketti odottaa. Ei muuta kuin auton keula kohti keskustaa ja postille päin.
Sinisten unikkojen värittämä laatikko kainalossa suuntasin kotiin ja voi huoh... Aivan uskomattoman ihana sisältö oli ihan siinä. Siis käpisteltävänä.
Laukku. Upea. Laukussa on tummansininen vuorikangas ja neppari. Se on huoliteltu, luja, juuri sopiva olalle tai käteen. Ja miten siistiä työtä.
Juhlaa lisäsi sporttisen rouhea kaulaliina, joka pääsi heti takin kaveriksi naulakkoon. Niillä on kiva lähteä huomenna isolle kirkolle analysoimaan opparikyselyn tuloksia.
Koska olen pian aivan hemmoteltu, oli mukana superpehmoista Teksiiliteollisuuden Kamena-lankaa. Tumma väri on jotain sinisenmustanharmaan jotakin. Kaunista. Suklaat hävisivät namskis jo illan aikana vähän kaikkien suihin.

Langasta keksin jotain kivaa. Täytyy yrittää tehdä jotakin uutta, mitä ei ole ennen kokeillut. En olisi kyllä osannut aavistaa mitään näin ihanaa. Kiitos snyyseni!